Pohjoisen taiteilija

Tapani Rantalan taidenäyttely ”Pohjoista kauneutta etsimässä” on avoinna Ylitornion kunnanvirastolla 16.-25.8.2023 arkisin klo 9-15 ja la-su 11-16. Näyttelyssä on esillä Rantalan piirroksia, akvarelli- ja öljymaalauksia.

Tapani Rantala (1934–2022) syntyi Ylitornion Pessalompolossa ja tuli tunnetuksi pohjoisen luonnon ja ihmisten kuvaajana etenkin Tornionlaaksossa ja Rovaniemellä. Taidenäyttelyssä on esillä akvarelli- ja öljymaalauksia sekä piirustuksia vuosien varrelta. Mukana on henkilö- ja maisema-aiheita, joista osaa ei ole aikaisemmin esitelty näyttelyissä. Tässä viimeiseksi jäävässä Ylitornion näyttelyssä on teoksia myös myytävänä.

Tapanille rakkaalla kotiseudulla Ylitorniolla järjestettävän muistonäyttelyn jälkeen teoksia tullaan näkemään Kemin taidemuseossa kesällä 2025 ja edelleen Helsingissä. Tapanin maalausten rinnalla Ylitorniolla nähdään myös Aulikki Nukalan ja tyttären Varpu Rantalan teoksia. 

Tapani Rantalan elämäkertaa

Tapani Rantala syntyi keväällä 1934 Ylitornion Pessalompolossa maanviljelijäisä Aarne Rantalan ja lahtelaissyntyisen opettajaäidin Eevan (os. Nikula) toiseksi vanhimpana lapsena. Perheessä oli kaikkiaan viisi poikaa. Hevosen piirtämään oppiminen jo muutaman vuoden ikäisenä oli Tapanille tärkeää. Lapsuuden voimakkaisiin kauneuselämyksiin kuuluivat myös kodin pihapiirissä Pessalompolossa luonnonvoiman lailla liikkuneet porot. 

Tapani opiskeli Rauman seminaarissa opettajaksi ja päätyi opettamaan mm. Tampereen seudulle. Muroleen kanavalta löytyi kosketus taidemaalareihin, kuten Ellen Thesleffin asuinmiljööseen ja teoksiin. Tampereella Tapani osallistui myös teatterityöhön lavastajana ja näyttelijänä. 1960-luvulla jatkuneet taidekokeilut innostivat abstraktiin maalaukseen ja niin rakentui ensimmäinen, menestyksekäs taidenäyttely Rovaniemelle juuri valmistuneen Lapponica-saliin. Ystäväpiiriin kuului nousevia kykyjä kuten kirjailija Timo K. Mukka, taidemaalari Tuula Mukka, runoilija Kari Aronpuro sekä kirjailija Oiva Arvola.

1960-luvun lopun virtaukset toivat taiteilijan Helsinkiin. Kulosaaressa, Väinö Aaltosen ateljeessa tehdyt maalaukset ottivat kantaa mm. Lapin metsien hävittämiseen ja Tšekkoslovakian miehitykseen ja saivat huomiota, kun ne esiteltiin Kulttuuritalolla. Ajan henki ja halu laajentaa taiteen sisältöjä ihmisläheisemmäksi vaativat paneutumista taideopintoihin. Ihmisen kuvaamisen oppiminen oli Rantalalle tärkeää ja hän hakeutui Venäjän taideakatemiaan Repin-instituuttiin, taidemaalari Ilja Repinin jalanjälkiä seuratakseen. Opintojen jälkeen, vuonna 1975, valmistui realistisia henkilö- ja maisema-aiheita sisältävä näyttely Strindbergin taidegalleriaan Helsinkiin, Esplanadin varrelle. Sen myötä Tapanille varmistui tavoite: tässä ammatissa voi toimia elääkseenkin. 

 Taiteen tekeminen jatkui Helsingissä yhdessä kuvataidekasvatusta opiskelleen Aulikki Nukalan kanssa. Maalausmatkat Tornionjokilaaksoon toivat lopulta Ylitornion Nuotiorannalle ja parin vuoden kuluttua edelleen Alatornion Kirkonmäelle, jonne valmistui ateljeetilat molemmille. Rikas  vuorovaikutus lähialueen ihmisten kanssa muotokuvamaalauksen, teosten esittelyn ja näyttelyiden merkeissä oli pohja laajalle tuotannolle. Muotokuvien ohella maalattiin maisema- ja luontoaiheita ympäri Lappia, ja Lemmenjoelta Sevettijärvelle sekä Ruotsin Torniojärvelle ja Norjan Lappiin. Työtehtävät laajenivat ja Tapani pääsi toteuttamaan suurikokoisia tilaustöitä julkisiin tiloihin.

 Tapani Rantala muutti Rovaniemelle, Ounasvaaraa heijastavan jokimaiseman rannalle 1980-luvun lopulla. Työskentely jatkui siellä kunnianhimoisin tavoittein, vuorovaikutuksessa yhteiskunnan useita eri aloja edustavien lappilaisten ja moninaisten aiheitten parissa viimeiseen asti.

 

 

 

---